Herääminen

Lähes huomaamattomat värähdykset kulkivat ripsien juuressa ja läpikuultavien luomien alla iirikset liikehtivät. Kulmien väliin ja nenänpieleen syntyi hetkellisesti hiuksenhienoja kurttuja, jotka kuitenkin oikenivat pian ja kurkusta kumpusi hento ynähdys, joka lähes tukahtui huulien taakse vain osan päästessä ulos raottuneiden huulien välistä. Luomet raottuivat niin hitaasti, niin hitaasti, ettei tarkkaavainen seuraaja olisi voinut huomata liikettä, ja sulkeutuivat uudelleen raskaina. Luomet värähtivät ja raskassoutuinen liike toistui vielä kahdesti uudestaan. Oliko se aina näin vaivalloista ja raskasta? Silmien avaaminen nimittäin… Tuntui kuin luomet olisivat painaneet tonnin. 

Muodostui pitkä hiljaisuus ajatuksen havahtuessa ja hapuillessa viimeisintä mielikuvaa tai muistoa asiasta. 

Tyhjyys. 

Kulmat painuivat ärtymyksestä kasaan ja solakkasormiset kädet nousivat hidastetulla liikkeellä hieromaan kasvoja. Silmät raottuivat viiruiksi ja sulkeutuivat, raottuivat ja sulkeutuivat pään kääntyessä ja vartalon seuratessa perässä.

Ihmishahmo pyörähti sängyltä alas lattialle raskaasti kuin märkä rätti, saavuttaen kuitenkin lattian pinnan vaistomaisen hallitusti kuin kissa. Lattiakosketusta seurasi kumea tömähdys ja liikkeen energia nostatti ilmaan huiman pölypyörteen. Liikkeeseen tuntui kuluvan yhtä aikaa vain silmänräpäys sekä iäisyys. Jokainen lihas, luu ja raaja tuntui. ja näytti, joustavan iskun vaikutuksesta sormien ja varpaiden tavoittaessa ensimmäisenä lattian. Tumma hiuspaljous levisi viimeisenä lattialle pään molemmin puolin. 

Hopeinen pöly jäi leijumaan ilmaan ikuisuuksilta tuntuvaksi ajaksi äänen kaiun väreillessä tilassa. 

Hiljalleen keuhkot vetivät asettuvaa ilmaa sisäänsä ja hiusverhon takana silmät avautuivat ohuiksi viiruiksi. Hontelo, alaston nainen ojentautui kyhjöttävästä asennostaan seisomaan ja pyyhki kädellään toispuoleisesti, puolihuolimattomasti hiuksia kasvoiltaan. Kuin puoliunessa tai juopuneena nainen käveli huojahdellen odottamattomasti kohti lähintä peiliä – sen sijainti tuntui nousevan tietoisuuteen hämähäkinseittien peittämästä alitajunnasta – väistellen lattiaa kirjovia myttyjä ja väliin kompastuen niihin. 

Hoikat kädet nojautuivat raskaasti peilin molemmin puolin kannatellen hetken olennon koko olemusta. Hitaasti kasvot kohosivat kohtaamaan peilin ja raotetut silmät tarkastelivat näkemäänsä. Hetki hetkeltä valveen voimistuessa tyhjyys ja hämähäkinseitit mielessä hälvenivät. Todellisuuden vyöryessä takaisin naisen pikimustat silmät revähtivät apposen ammolleen ja olento pyörähti poispäin seinästä ja peilistä.

Jokin oli mennyt pieleen.

Jostain varpaista ja sielun syvyyksistä kumpuava epätoivoinen käheä huuto kimpoili ja kaikui autiossa tornissa.

Tornihuoneen lattialla, lattiaa nuolevien ikkunaverhojen, pölyn peittämien jalokiviväristen divaanien, katossängyn ja vaate-, koru- ja tavaramyttyjen joukossa kyhjötti mustien hiuksien peittämä, hallitsemattomasti tärisevä ja nyyhkyttävä mytty. Raven oli herännyt ja muisti.

Kaikki ei ollut niin kuin piti.

~~

 Oho, minä kirjoitin :D