Soft dreams

Seuraavissa kuvissa hihhuloi miun rakas pieni luonnonlapsi unikeiju Indu, suurimman osan kuvista tyylilleen uskollisesti yläosattomissa. Tai onhan sillä kiehkurakuviointinsa... Tutua leikkii koulussa tyllistä tekemäni pätkä myllynkivikaulusta ja ihan sen inspiroimana päädyin näitä kuvia ottamaan :D

Siniverinen jalokivi

Ohopsista heijakkaa, mihinkäs se aika on oikein kadonnut? Tää kesän alku on ollut jotenkin epämääräistä xD

Mut, otettiin tänään uutukaisimman neitokaisen kanssa pieni kuvaussessio partsilla ^_^ Typsykkä, miun toinen Cleo, on majaillut täällä on muutaman hetken. Kuvailut on vain vähän jääneet. Tämä neitokainen päätyi minulle äitini ostamana kun törmäsimme kaupassa hieman normaalia halvempiin PD-tyttöihin ja tämä oli äidin suosikki. Ja uskomattoman kaunis yksilö onkin ^_^

 Hieman catwalkia partsin ovella, ei ihan ehtiny käsi pois kuvasta kun yritin irrottaa otteeni kaatamatta tytyä :D No, heti kuvan jälkeen Cleo oli sit kumossa eikä uutta kävelyposea suostunu ottaan xD

 (Ovimatto leikkii kallista persialaismattoa...)

^_^

Uusimmat mutkat MH-liimataistossa

Kuten joku on jo saattanut kuulla, bongasin Dance Class Lagoonaltani alkavaa liimaongelmaa tuossa jo ihan hyvä tovi sitten. Liima ei tuntunut hiuksissa kamalan tahmaiselta, mutta narutti harvemman alueen hiukset aina omasta reiästä lähteviksi... naruiksi tehden ulkonäön varsin rumaksi. En kuitenkaan lähettänyt fisutyttöä Robeccan ja epätäydellisen Deluxe-vaatesetin (kaksi oikeanjalan kenkää...) kanssa Norstarille vaan päätin uteliaisuuttani tyydyttääkseni tutkia miltä tämä kiina-liima näyttäisi. Löydöt: hyviä ja huonoja uutisia.

Tänään siis tomerasti tartuin toimeen ja upotin neidin pään lillumaan kuumaan veteen, jotta sain irroitettua sen vahinkoa tuottamatta vartalosta. Olipa varsin hiostava homma kun jännitti irrotusprosessi tämän ollessa ensimmäinen laatuaan ja lämpötilatkin keittiössä huiteli kai siellä lähempänä 30 astetta kiitos auringonpaisteen suoraan sisään :D

Tällaisia pieniä varsin kirkkaita hippusia tippui alta aikayksikön kädelle kun päätä kallisti irrotusoperaation jälkeen. Hiput ovat tosiaan tuollaisia... opaque... himmeän, samean kirkkaita xD Ja varsin hauraan oloisia.

Isoin liimahippu, jonka sain pinsettien avustuksella vedettyä ulos... Neidin päässä siis kolisi ja helisi melkoisesti kun sitä heiluttelin, tämä yksi iso syy, ja liimahilua melkeinpä satoi ulos kuten tuosta kuvan yläreunasta näkee.

Tällainen määrä liimahippuja tuli ulos ilman mitään sorkkimista, ihan vain ravistelulla ja kämmeneen kopistelulla. Tai, sorkinhan pinseteillä tuon ison kaverin ulos, mutta jos sitä ei lasketa kun muuten ei ois tullu ulos :D

Tässä hieman lisätyöstöä. Havaitsin, että tämä liima on yllättävän herkkää murtumaan. Mitä enemmän muljutin ja painelin kasaan pääkoppaa, sitä enemmän liimaa irtosi. Kokeilumielessä höyrytin päätä ja kaadoimpa pään sisään kuumaa, lähes kiehuvaa vettä, jonka kyllä kaadoin pian ulos. En tiedä vaikuttivatko nämä yhdessä liimaan jäähtymisen kanssa myös murtumista, sillä hippujen irtoaminen tyrehtyi aina ennen kuin tein jotain noista ja toimenpiteiden jälkeen hippuja taas satoi. Tietty myös pään vatkaus hyvinkin vaikutti asiaan, sillä sitäkin tein, sekä kopistelin päätä kämmentä ja välillä jopa pöytää vasten. Sain ulos myös yhden muovisälän, jolla pää oli kiinni pakkauksessa :D

Sitten niitä huonoja uutisia...:

 

 Jup, se on irtonainen hiustuppo. Kun melkoinen määrä liimaa oli irronnut, tihrustelin eripuolille neidin pääkoppaa, kuten olin tehnyt pitkin prosessia. Nyt kuitenkin näky oli varsin epäilyttävä ja pienet hälytyskellot alkoi kilkattaa. En nähnyt irronneen liiman kohdilla kaipaamaani hiuksista muodostuvaa ketjutikkijälkeä. Ihan sen takia kokeilin ja vedin yhtä takaraivon harvan alueen hiustuppua ja -fups- se irtosi noin vain ilman suurempaa ongelmaa tai voimankäyttöä juurissaan kauniit jäämät liimasta.

Jokainen tupon hius on erillinen, yksi pituus juuresta latvaan kun ketjutikkikäytännössä hius on lenkki, yksi mitta latvasta latvaan. Lagoonan hiukset on siis pelkän liiman voimalla kiinni päässä ja perinteinen hiusten ompelu puuttuu täysin.

Tässä tämän projektin lopputulos, toistaiseksi. Liimahippua, jonka kaiken yritin saada kerättyä tuohon kasaan, parin sentin mittainen köntti, irtoilevia hiuksia ja irtonainen pää. Voin kertoa, että ketutuslukemia meinaa olla, mutta ehkä tämä tästä.

Sanoisin, että tämä pelkän liiman käyttö kiinnityksessä on aika persiistä. Käytössä kenties siksi, että on nopeampaa, tehokkaampaa tuotannollisesti tai halvempaa? Tiedä häntä, pitäisi päästä tivaamaan syytä. En myöskään tiedä kuinka laajaa tämä kyseinen ongelma on enkä mene sanomaan että näin olisi kaikkien liimapäiden kanssa. Mutta ei tämä kehitys ainakaan parempaan suuntaan ole.

Edittiä:
Luin eräästä seuraamastani facebook-ryhmästä, joka on omistautunut liimaongelmalle (http://www.facebook.com/MattelNeedsToStopTheGlueIssue ryhmän tekijä on myös nettivetoomuksen takana) , että syy liiman käyttöön ei olisikaan hiusten kiinnitys vaan nuken pään kovaksi tekeminen, jolloin pää ei käsiteltäessä ja hiuksia harjatessa "romahtaisi"/painuisi kasaan koska muovimatsku on pehmeää. Joku siellä myös mielestäni kommentoi, että täämä Kiina-valmisteisten liima olisi kuumaliimaa tai sen kaltaista... Enää en valitettavasti löydä kyseistä kommenttia x'D

Herääminen

Lähes huomaamattomat värähdykset kulkivat ripsien juuressa ja läpikuultavien luomien alla iirikset liikehtivät. Kulmien väliin ja nenänpieleen syntyi hetkellisesti hiuksenhienoja kurttuja, jotka kuitenkin oikenivat pian ja kurkusta kumpusi hento ynähdys, joka lähes tukahtui huulien taakse vain osan päästessä ulos raottuneiden huulien välistä. Luomet raottuivat niin hitaasti, niin hitaasti, ettei tarkkaavainen seuraaja olisi voinut huomata liikettä, ja sulkeutuivat uudelleen raskaina. Luomet värähtivät ja raskassoutuinen liike toistui vielä kahdesti uudestaan. Oliko se aina näin vaivalloista ja raskasta? Silmien avaaminen nimittäin… Tuntui kuin luomet olisivat painaneet tonnin. 

Muodostui pitkä hiljaisuus ajatuksen havahtuessa ja hapuillessa viimeisintä mielikuvaa tai muistoa asiasta. 

Tyhjyys. 

Kulmat painuivat ärtymyksestä kasaan ja solakkasormiset kädet nousivat hidastetulla liikkeellä hieromaan kasvoja. Silmät raottuivat viiruiksi ja sulkeutuivat, raottuivat ja sulkeutuivat pään kääntyessä ja vartalon seuratessa perässä.

Ihmishahmo pyörähti sängyltä alas lattialle raskaasti kuin märkä rätti, saavuttaen kuitenkin lattian pinnan vaistomaisen hallitusti kuin kissa. Lattiakosketusta seurasi kumea tömähdys ja liikkeen energia nostatti ilmaan huiman pölypyörteen. Liikkeeseen tuntui kuluvan yhtä aikaa vain silmänräpäys sekä iäisyys. Jokainen lihas, luu ja raaja tuntui. ja näytti, joustavan iskun vaikutuksesta sormien ja varpaiden tavoittaessa ensimmäisenä lattian. Tumma hiuspaljous levisi viimeisenä lattialle pään molemmin puolin. 

Hopeinen pöly jäi leijumaan ilmaan ikuisuuksilta tuntuvaksi ajaksi äänen kaiun väreillessä tilassa. 

Hiljalleen keuhkot vetivät asettuvaa ilmaa sisäänsä ja hiusverhon takana silmät avautuivat ohuiksi viiruiksi. Hontelo, alaston nainen ojentautui kyhjöttävästä asennostaan seisomaan ja pyyhki kädellään toispuoleisesti, puolihuolimattomasti hiuksia kasvoiltaan. Kuin puoliunessa tai juopuneena nainen käveli huojahdellen odottamattomasti kohti lähintä peiliä – sen sijainti tuntui nousevan tietoisuuteen hämähäkinseittien peittämästä alitajunnasta – väistellen lattiaa kirjovia myttyjä ja väliin kompastuen niihin. 

Hoikat kädet nojautuivat raskaasti peilin molemmin puolin kannatellen hetken olennon koko olemusta. Hitaasti kasvot kohosivat kohtaamaan peilin ja raotetut silmät tarkastelivat näkemäänsä. Hetki hetkeltä valveen voimistuessa tyhjyys ja hämähäkinseitit mielessä hälvenivät. Todellisuuden vyöryessä takaisin naisen pikimustat silmät revähtivät apposen ammolleen ja olento pyörähti poispäin seinästä ja peilistä.

Jokin oli mennyt pieleen.

Jostain varpaista ja sielun syvyyksistä kumpuava epätoivoinen käheä huuto kimpoili ja kaikui autiossa tornissa.

Tornihuoneen lattialla, lattiaa nuolevien ikkunaverhojen, pölyn peittämien jalokiviväristen divaanien, katossängyn ja vaate-, koru- ja tavaramyttyjen joukossa kyhjötti mustien hiuksien peittämä, hallitsemattomasti tärisevä ja nyyhkyttävä mytty. Raven oli herännyt ja muisti.

Kaikki ei ollut niin kuin piti.

~~

 Oho, minä kirjoitin :D

Pääjuttuja

Wuhuu, sain pari koulutehtävää taas valmiiksi :D Oli kyllää taas vaihteeksi näper-näper, paljon käsien ravistelua, epämääräisiä huutoja ja keskisormien venyttelyä... x)

Fantasiapäähine:

 Hämähäkinverkko, jossa roikkuu muutamia kastepisaroita :D Itse hämis on vielä hakusessa, mut liitän vasemmalla puolella roikkuvaan ketjuun kunhan tulee vastaan. Ja hiukset alkaa lähenteleen unelmapituutta ^^ Sen jälkeen voikin alkaa kriiseilemään ja käydä kampaajalla :D

Huopahattu:

20-luvun hengessä tehty hattu. Oikealla sivulla hattuhuovasta leikattu ja hyöryttämällä muotoiltu kukka itse valkoisesta villasta huovutetuin aluslehdin ja paljon, paljon helmiä. En siis ihan alusta asti ole tätä huovuttanut vaan teelmää (sellainen valmis hattuaihio), jonka vedin tukille (puinen pään/hatun malli).

Vielä olisi hattukolmikon kolmas keskentekoisena. Tässä viikonlopun aikana kuitenkin ajattelin senkin saada valmiiksi, jotta vois hyvillä mielin siirtyä seuraaviin hommiin.

Karvaista menoa

Erään näytelmäkäsikirjoituksen pohjalta harjoituksen vuoksi tehtyjä hahmoluonnoksia:

Ensin näytelmän kolme grönlanninkoiraa, Minna, Saku ja Vili. Minna on joukon ehkä järkevin, mutta myös itsetuhoisin. Saku on nimestään huolimatta narttu ja lauman johtaja. Hieman kärsinyt, ketjupolttava ja kahvia litkivä yksilö. Vili puolestaan on ADHD tässä joukossa, ja jostain syystä minun silmissä nuorin.

Sitten Vuokko ja Rainer Needendahl, maailman viimeisimmät Neanderthalin ihmiset. Järkyttävän lihavia, karvaisia, jääkaudesta ja myskihäristä kiinnostunut pariskunta. Siksipä myskihärkiä vaatteissakin. Vuokolla on kaksi vyölaukkua, jotka ovat toisiensa jatkoina, jotta yltävät vyötärön ympäri.

Rainbows and jelly beans

Eli muutamia värikkäitä juttujuttuja vapulta :D Myö juhlittiin kavereiden kanssa vappua huikealla vappupiknillä kallioilla varsin tuulisessa säässä. Piknikhuovan antimet oli runsaat ja herkulliset, lähemmäs viisi tuntia tuli paikalla vietettyä xD Myös hyppynaru pääsi ulkoilutukselle ja jostain ihmeellisistä muistilokeroista väki onnistui kaivelemaan ala-asteelta tuttuja hyppyskäloruja.

Jelly beans eli värikkäät vappukynnet. Värikavalkadi vasemmalta oikealle: hopea, sininen/turkoosi, vihreä, kylmä keltainen, lämmin keltainen, oranssi, punainen, pinkki, violetti, kultainen. Ja vähän kivoja tarroja koristeina.

Devil's Rock ja Queen Berry, pääsivät nimiensä ansiosta mukaan piknikhuovalle :D

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisinpänä sateenkaari, miun ja kaverin huikea taidonnäyte: vappuinen sateenkaari-juustokakku! :D Jokainen väri on lisäksi erimakuinen (tai no melkein). Maut ulkoa sisäänpäin: mansikka, mango, päärynä x2 (ajatusmoka), kuningatar. Oli kyllä mmmmm'm, kerrassaan maukas ja onnistunut viritelmä.

Vappuun kuului myös paljon pinkkiä, nauramista, tusseja ja valokuvia ^^